Eriytymistä vastaan – osallistavan perusopetuksen kunnat

Olimme kansainvälisten tutkimusten priimaa

Suomen perusopetusjärjestelmä on ollut kansainvälinen puheenaihe loisteliaiden PISA-tulosten ansiosta aina vuoteen 2012, jolloin tulokset alkoivat laskea. Viimeaikaisten tulosten heikkeneminen myös TIMMS (4. luokkalaisten matematiikkaa ja luonnontieteiden osaamista tarkasteleva tutkimus) tutkimuksen osalta on herättänyt pohtimaan ilmiön syitä. Miksi niin hyvin toiminut tasa-arvoinen koulutusjärjestelmämme ei tuotakaan parasta oppimistulosta?

Koulu-luokkien väliset erot

Ruotsalaiset tutkijat Yang Hansen, Gustafsson ja Rosen (2014) totesivat TIMMS 2011 -tutkimuksen jälkiselvityksessä Suomessa olevan enemmän eroja koululuokkien välillä, kuin muissa pohjoismaissa, vaikka yleisesti ottaen suomalaiset koulut ovat olleet tasainen joukko. Koululuokkien väliset erot ovat olleet myös suomalaistutkijoiden tutkimuskohteena viime aikoina (Suomalaisia tutkimuksia). Koulujen, mutta etenkin luokkien välisten erojen ajatellaan näissä tutkimuksissa johtuvan kouluvalinnoista, oppilaiden allokoinnista eri kouluihin ja koululuokkiin, eriytyvästä aluekehityksestä, sekä vanhempien sosioekonomisesta asemasta. Lisäksi kuntien väliset erot vaikuttavat koululuokkien välisiin eroihin.

Osaamisperustaisesta ryhmittelystä kouluvalintaan

Tulisiko oppilaita sitten opettaa koululuokissa osaamisperustaisesti tehokkuuteen ja kilpailuun nojaten, vai tasa-arvoon nojaten? Osaamisperustaista ryhmittelyä kannattavat argumentoivat, että samalla tasolla oppivaa luokkaa voi opettaa samaan tahtiin, samalla sisällöllä, jolloin kaikki oppilaat oppivat paremmin ja nopeammin. Osaamisperustaista ryhmittelyä vastaan olevat argumentoivat, että silloin osa oppilaista jää oppimisympäristöiltään vaatimattomimpiin luokkiin, joissa oletus vähemmän osaavasta on jo tehty. Keinona voisi olla myös erityisopetuksessa usein käytetty eriyttämisen menetelmä, jossa oppimateriaalit eriytetään eritasoisten oppilaiden opettamiseksi samassa luokkatilassa.

Mielenkiintoista on, että vaikka osaamisperustaisesta ryhmittelystä on luovuttu 1980- luvulla, oppilaiden allokointi ja valikointi eivät ole kadonneet, vaan pikemminkin muuttaneet muotoaan (kts. tutkimukset yllä). Painotettujen luokkien käyttö ja oppilasallokoinnit ovat vahvasti kuntariippuvaisia.

Kunnat eroavat tavoiltaan järjestää perusopetusta

Olen omassa tulevassa väitöskirjassani tutkinut enemmän tukea saavien lasten vanhempien valintoja sekä kuntien tapoja järjestää perusopetusta. Kuusi kuntaa, jossa tutkimuksessani olevat perheet pääsääntöisesti asuvat, edustavat suomalaisia erikokoisia kuntia ympäri maata. Osaa kunnista ei ole kouluvalinta-tutkimuksissa tarkasteltu aiemmin. Kuntien tapa järjestää perusopetusta on hyvin moninainen. Osassa kunnista jatketaan perinteiseen tapaan, jossa lapset menevät lähimpään kouluun, painotettuja luokkia ei ole, ja erityisopetus järjestetään parhaan mukaan lähikoulussa tai keskitetyissä luokissa. Osa kunnista puolestaan lisää painotettua opetusta ja oppilasvalikointia, lisäksi erityisoppilaille on omat koulut tai luokat, jotka ovat usein erillään painotetuista luokista. Syntyy toisistaan polarisoituneita oppimispolkuja. Lisäksi, on vielä osallistavan opetuksen kunnat.

Tutkimuksessani ilmeni muutama kunta, jotka ovat päättäneet vähentää painotettua opetusta, purkaa erityiskouluja, palkata lisää erityisopettajia ja kouluttaa opettajia ymmärtämään oppilaiden erilaisuutta. Omien sanojensa mukaan, kunnat haluavat panostaa kaikkia oppilaita osallistavaan opetukseen, niin ettei muutos ole säästöperustainen.

Tulevaisuudessa on mielenkiintoista nähdä, miten nämä osallistavan opetuksen kunnat tulevat pärjäämään PISA tai TIMMS tutkimuksissa. Tosin sellaisten tutkimusten tarkoitus ei ole mitata niinkään osallisuutta vaan oppimisen tehokkuutta.

 

Sonia Lempinen, tutkija
Kasvatustieteiden laitos, Turun yliopisto